Author: Hermann Hesse
Quotes of Author: Hermann Hesse
Jos olisin muusikko, voisin vaikeuksitta kirjoittaa kaksiäänisen melodian, melodian, joka muodostuu kahdesta linjasta, kahdesta sävel- ja nuottirivistä, jotka vastaavat toisiaan, täydentävät toisiaan, taistelevat toisiaan vastaan, ovat riippuvaisia toisistaan, ovat alituisesti keskenään mitä läheisimmässä, elävimmässä vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisessa suhteessa toisiinsa joka hetki, jokaisessa rivin kohdassa. Ja jokainen, joka osaa lukea nuotteja, tajuaisi tämän kaksoismelodiani, näkisi ja kuulisi alati jokaisen sävelen kohdalla sen vastasävelen, veljen, vihollisen, antipodin. Niin, ja nimenomaan tämän, tämän kaksiäänisyyden ja alati etenevän antiteesin, tämän kaksoislinjan minä tahtoisin ilmaista oman materiaalini, sanojen avulla ja työskentelen itseni vereslihalle, mutta se ei onnistu. Yritän yhä uudelleen, ja jos jokin aiheuttaa työssäni jännitystä ja painetta, on se yksinomaan tämä intensiivinen pyrkimys saavuttaa jotakin mahdotonta, tämä raju taistelu jonkin saavuttamattoman tavoittamiseksi. Tahtoisin löytää ilmaisun tälle kaksinaisuudelle, tahtoisin kirjoittaa lukuja ja virkkeitä, joissa melodia ja vastamelodia olisivat jatkuvasti ja samanaikaisesti nähtävissä, joissa jokaisen kirjavuuden rinnalla seisoisi jatkuvasti ykseys, jokaisen sukkeluuden rinnalla vakavuus. Sillä ainoastaan siitä koostuvana näen elämän, kahden navan vaihtelussa, maailman kahden peruspilarin välisessä heilahtelussa. Tahtoisin jatkuvasti ihastuneena viitata maailman autuaalliseen kirjavuuteen ja samoin alituisesti teroittaa mieleen, että tämän kirjavuuden perustana on ykseys; tahtoisin jatkuvasti osoittaa, että kaunis ja ruma, valoisa ja pimeä, synti ja pyhyys ovat vastakohtia vain hetkittäin, että ne alinomaa sulautuvat toisiinsa.
{- - Meravigliosa fu in realtà la mia vita, pensava, meravigliose vie ha seguito. Ragazzo, non ho avuto a che fare se non con dei e sacrifici. Giovane, non ho avuto a che fare se non con ascesi, meditazione e contemplazione, sempre in cerca di Brahma, sempre intento a venerare l'eterno nello Atman. Ma quando fui giovanotto mi riunii ai penitenti, vissi nella foresta, soffersi il caldo e il gelo, appresi a sopportare la fame, appresi a far morire il mio corpo. Meravigliosa mi giunse allora la rivelazione attraverso la dottrina del grande Buddha, e sentii la conoscenza dell'unità del mondo circolare in me come il mio stesso sangue. Ma anche da Buddha e dalla grande conoscenza mi dovetti staccare. Me n'andai, e appresi da Kamala la gioia d'amore, appresi da Kamaswami il commercio, accumulai denaro, dissipai denaro, appresi ad amare il mio stomaco, a lusingare i miei sensi. Molti anni dovetti impiegare per perdere lo spirito, disapprendere il pensiero, dimenticare l'unità. Non è forse come se lentamente e per grandi traviamenti io mi fossi rifatto, d'uomo, bambino, di saggio che ero, un uomo puerile? Eppure è stata buona questa via, e l'usignolo non è ancor morto nel mio petto. Ma che via fu questa! Son dovuto passare attraverso tanta sciocchezza, tanta bruttura, tanto errore, tanto disgusto e delusione e dolore, solo per ridiventare bambino e poter ricominciare da capo. Ma è stato giusto, il mio cuore lo approva, gli occhi miei ne ridono. Ho dovuto provare la disperazione, ho dovuto abbassarmi fino al più stolto di tutti i pensieri, al pensiero del suicidio, per poter rivivere la grazia, per riapprendere l'Om, per poter di nuovo dormire tranquillo e risvegliarmi sereno. Ho dovuto essere un pazzo, per sentire di nuovo l'Atman. Ho dovuto peccare per poter rivivere. Dove può ancora condurmi il mio cammino? Stolto è questo cammino, va strisciando obliquamente, forse va in cerchio. Ma vada come vuole, io son contento di seguirlo. book-quoteitalianoispirazionevita
